Nähtävästi aktivoidun kirjoittelemaan juuri alkukeväästä - edellisestä kirjoituksestakin on jo melkoisen pitkä aika.

 

Asiaan: Tällä kaudella on ollut paljon keskustelua jääkiekon väkivaltaisuudesta nimenomaan tappeluiden vuoksi. Keskustelua harrastettiin varsin aktiivisesti monilla sivustoilla kuten jatkoajalla, Helsingin Sanomien NHL -blogissa, MTV3:n blogeissa ja vielä Huomenta Suomessa ja tänä aamuna YLEn Aamu-TV:ssä.

 

Keskustelua ylläpitävät ajoittain järjestetyt, sovitut tappelemiset. Viime aikaisen keskustelun moottorina on kuitenkin toiminut eritoten surullisenkuuluisa Don Sandersonin tapaus. Siinähän tapellut Sanderson löi päänsä jäähän, vaipui koomaan ja menehtyi myöhemmin sairaalassa.

 

En väitä olevani paras kritisoimaan kritisoijia, mutta armaassa maassammehan jokainen voi sanoa sanottavansa, eikö? Lähdetään liikkeelle MTV 3:n urheilutoimittaja Jari Porttilasta. Lähtiessään kommentoimaan tappeluita, hän osoitti miten tavallinen karvalakkikansalainen hän on ja vieläpä osoittaa huonointa mahdollista ammattitaitoa. Suora siteeraus: "Olin päättänyt jo aikoja sitten, etten puutu “kuningaslaji ” jääkiekon tapahtumiin, mutta nyt on pakko pyörtää tuo päätös." Ja sitten alkaa vuodatus lajista, jota ei ole aikaisemmin halunnut kommentoida. Selvää on, että Porttila on kuumeisesti halunnut kommentoida jääkiekkoa, muttei ole pystynyt/saanut/viitsinyt. Nyt sitten päättää tunteikkaasti haukkua jääkiekon tappelijat apinoiksi ja miksi sanoja säästelemään - jääkiekkoilijat apinalaumaksi. Surkuhupaisaa...jos tuolla ammattitaidolla pääsee maikkarille urheilutoimittajaksi, niin sitten sinne pääsee kirjaimellisesti AIVAN kuka tahansa. Sen sijaan, että hän olisi ottanut ammattimaisen otteen juttuunsa, hän kirjoittaa tunteikkaasti kuten kuka tahansa - kyllä, kuten minäkin jääkiekkoilun ystävänä.

 

Sen sijaan, että jääkiekkoilijoita lähtisi haukkumaan apinoiksi, voisi Mr. Porttila ottaa mallia HS.fi -sivuston NHL -blogaajasta Jouni Niemisestä. Hän antoi eväät keskustelulle ja kertoi asiallisesti olevansa tiettyä mieltä asiasta. Pointsit Jounille. Tämä ei tietenkään rajoitu yhteen lajiin, vaan yleensä urheiluun ja laajemmaltikin julkisen keskustelun avaamiselle.

Tänä aamuna siis Aamu-TV:ssä oli haastattelussa Suomen Liikunta ja Urheilu ry:n pääsihteeri Jukka Pekkala ja SM-Liigan toimitusjohtaja Jukka-Pekka Vuorinen. Kumpikin antoivat mielipiteensä asiasta ja olivat varsin erilaiset. Pekkalan mielestä tappelut eivät kuulu mihinkään urheilulajiin, joskin myöntää käämien palavan silloin tällöin kontaktilajeissa. Vuorisen mielestä tappelut ovat osa jääkiekkokulttuuria, mutta tiedostaa samalla, että Suomessa siihen suhtaudutaan ristiriitaisesti.

 

Annetaan tähän loppuun vielä oma mielipide: Tappelut ovat osa jääkiekkoa ja kuuluvat siihen kuin näyttö kännykkään. Monet paheksuvat perusteluja, jotka ovat pelin siistinä pitäminen kun pelaajat miettivät kahteen kertaan, meinaavatko pelata sääntöjen vastaisesti tai muuten ei-hyväksytyllä tavalla. Tuo vain on puhdas fakta. Koska ihmiset ovat erilaisia, valitettavasti ilman poliiseja kiekkoilu muuttuisi helposti sikailuksi. Tuomarit eivät voi nähdä kaikkia tapahtumia ja luonnollisesti tilanteet tuntuvat eri pelaajista erilaisilta. Joku voisi ehdottaa taklauksien kieltämistä, mutta sitä vartenhan on olemassa kiekkosarjat, joissa taklaukset, kiekon kohottamiset jäästä ja luonnollisesti rikkeet ovat kiellettyjä. Pk-seudulta löytyy UltraLight -sarja. Sinne voi halutessaan viedä muksuja katsomaan pelejä ja vielä ilmaiseksi.

Kesä lähestyy kovaa vauhtia. Miten ihanaa: Auringonpaistetta, leppoisaa oluen hörpiskelyä terassilla, jalkapallon harrastus...mitäs muuta…ai niin: Kerjäläisten joukkoryntäys ja yhden jos toisenkin järjestön rahanruinaus. Ja kesätöihin tulee monesti mentyä tuon pahimman h-vetin kautta. Tuo kuuluisa ’vetti on Rautatieasema - Kampin keskus –akseli. Rautiksella Sokoksen puolella aukiolla tilansa jakavat järjestöjen rahankerääjät, todennäköisesti laittomat kerjäläiset ja mielenosoittajat. Kävelymatkan päästä löytyy Kampin Narinkkatori (vai Narikkatori, kumpi lienee) ja siellä sama juttu.

Lähinnä ihmetyttää suuresti, ettei lakia keväällä muutettu siten, että kerjääminen on kielletty. Nyt sitten odotetaan ennätysmäistä Romanian romanien kerjäläisaaltoa täydentämään Helsingin kesäistä asukaslukua. Yhtä lailla pitäisi kieltää järjestöjen kuten Greenpeacen, Luonnonsuojeluliiton ja ihmisoikeusjärjestöjen, rahan ruinaaminen kaduilla. Eihän niihin tarvitse mennä, mutta ärsytys se pienikin ärsytys. Joka päivä töistä tullessa saa heittää samat setit: ”Ei kiinnosta, tuhoutukoon luonto, yks hailee. Ihmisoikeudet? Heitä vaikka vesilintua.” Sitten päivitellään ihmisten välinpitämättömyyttä. Eihän se välttämättä sitä ole. Minua ainakaan ei kiinnosta joka päivä jäädä väittelemään asioista ruinaajien kanssa. Eipä siitä pakko ole mennä. Mieluummin tuota ajallisesti hiukan lyhyempää reittiä kuitenkin käyttäisin Espoosta Koillis-Helsinkiin päin mentäessä varsinkin ruuhka-aikaan. Kuulostaa ehkä hoopolta, mutta keskustan kautta pääsee nopeammin julkisilla kuin kiertämällä poikittaisbussilinjalla 550.

Ei auta, pittee vain terästäytyä kesää varten. Henkinen suojamuuri ylös ja negatiivinen asenne päälle. Ehkäpä pitäisi varta vasten vielä treenata katsekontaktin välttämistä ja pikakävelyä…

Toinen ärsyttävä asia ovat rihkamaa kultana myyvät tyypit, jotka pysäyttelevät autoja pitkin maita ja mantuja toteuttaakseen aggressiivista myyntikampanjaansa. Kuulostaa ehkä epäoikeudenmukaiselta, mutta tuntuu siltä, että pitäisi olla laissa sallittua ajaa päältä jos porukka hyppii ajoradalla autojen tiellä. Tätä taktiikkaa eivät käytä pelkästään nuo rihkamakauppiaat, vaan myös liftarit. Tänä päivänä peukulla ei kyytiä saa, joten porukka hyppii autokaistalle auton eteen, jotta pysäytät sen. Sitten alkaa peruskiistely tyyliin mikset heitä mua tonne – koska ei ole minun asiani. Hyvä neuvo: Älkää missään nimessä ajako yöllä Helsingin keskustassa autolla. On satavarma, että jossain vaiheessa joku hyppii ajoradalle ja –kaistalle tiellesi vinkumaan kyytiä. Ei siinä muuta kuin auton nopeus kävelyvauhtiin ja sitten tyypin ohi sieltä missä on tilaa ja pikainen kiihdytys pois tilanteesta.

Viimeistään tänä keväänä on tullut tajuttua, miten Suomessa ei ole poliittista älyä ja halua saada mitään typerää touhua kuriin: Edes kerjäämistä ei ole kielletty. Mitä hiivattia? Meneekö poliitikoille osa kerjäämisestä saaduista tuotoista lahjoituksina? Murh….josko se lottovoitto tulisi tähänkin perheeseen ja saisi sen auton, jolla kiertää keskustan kerjäläiset (rahankerääjät samassa kastissa).

Ehtoota itse kullekin. Piti jo viime viikolla tuottaa blogia, mutta erinäisistä syistä (laiskuus mukaanlukien) homma viivästyi.

Luin helmikuussa - itse asiassa päivälleen kuukausi sitten - artikkelin suomalaisten kuluttajien kaksinaamaisuudesta. Tämä on ilmennyt tutkimuksessa, josta Talouselämä raportoi 18.2. otsikolla "Oikeasti boikotissa ovat reilu kaupan tuotteet". Varsin osuva otsikko, ettenkö sanoisi. "Helsingin Sanomien Suomen Gallupilla teettämän kyselyn mukaan 70 prosenttia suomalaista arvioi yritysten yhteiskuntavastuun vaikuttavan ostopäätöksiinsä." Entä kuinka moni meistä todella jaksaa ajatella joka kerta ruokakaupassa jokaista tuotetta arvioidessaan, missä maassa ja missä olosuhteissa se on tuotettu, maksetaanko viljelijälle riittävää liksaa, mitä tuottajat, maahantuojat ja myyjät tekevät vihreämmän ympäristön ja paremman kolmannen maailman eteen? Rehellisesti käsiä ylös vaan... ... ...hiljaista on. Hiljaisempaa kuin siinä kuuluisassa huopatossutehtaassa.

Kuten Talouselämän artikkelissakin mainitaan, on niin paljon helpompaa olla kysyttäessä kriittinen ja ottaa kaiken maailman asiat mukamas huomioon ostopäätöstä tehtäessä. Kuitenkin konkreettisesti hinta ja tuotteen joko todettu laatu tai odotettu laatu ratkaisevat aika pitkälle. Laatu -sanaa en tällä kertaa lähde halkomaan. Sen saa kukin itse päättää. Mutta mistä johtuu, että puhumme toista ja teemme toista? Tähän löytyy varmasti kymmenittäin parempia ja tieteellisempiä väittämiä kuin seuraavassa. Omasta mielestäni vaihtoehdot ovat:

1. Kun kysytään, vaikuttavatko  yritysten ekologisuus ja ihmisoikeusasiat ostopäätöksiin, monelle tulee pakonomainen tarve vastata myöntävästi omantunnon takia. Emme halua leimautua maailmaa lapsiltamme tuhoaviksi hirmuiksi tai ihmisoikeuksista piittaamattomiksi elukoiksi, emmehän?

2. Koska vastasimme jo kohdan 1 mukaisesti "kyllä", täytyy nyt varta vasten muistella, mistä kaikesta järjestöt ovatkaan paasanneet...mmm... joo ihmisoikeudet, täytyyhän viljelijän saada hyvä palkka, joo....ööö sitten se vihreys eli saastuttaako yritykset paljon ympäristöä kun ne tekee tuotteita...jaaa...sitten nii...tota...

3. Positiivinen vastaus on jo refleksinomainen tässä asiassa. Mitään ei tarvitse miettiä, se kuuluisa joku muu on jo miettinyt asiat.

Ainoa mahdollisuus, jolloin näillä asioilla on todellista vaikutusta tavallisen tallaajan ostopäätöksissä, on kun kysely tehdään marketissa ja vastaaja siirtyy tekemään ostopäätöstä seuraavasta tuotteesta. Moni varmasti ikään kuin varmistaa väittämänsä todeksi ja tarkastelee pitkään eri pakkausten selosteita "paremman maailman toivossa" ennen ostopäätöstä, joka luonnollisesti kallistuu ekologisimpaan tai "oikeimpaan". Sillä ei ole väliä, katseleeko gallupin kyselijä vai ei. Siirryttäessä taas seuraavaan tuotteeseen, onkin välimatka gallup -heppuun mukavanlainen ja ostokset voi jo tehdä omaan tyyliin.

Tällaista tällä kertaa. Koettakaa armaat kuluttajat, tehdä rehellisiä päätöksiä pässiäismunien ostojen kanssa. Rairuohot ovatkin jo vihreää ajattelua parhaimmillaan :).

Tänä aamuna ennen kahdeksan uutisia oli Ylen Aamu-TV:ssä vierailijana tasa-arvosta väitöskirjaa tekevä Henry Laasanen. Kuuntelin hänen asiansa alusta loppuun ja minun on myönnettävä olevani hänen kanssaan samaa mieltä ainakin osasta asioita. Taustoitetaan juttua sen verran, että hän on lähtenyt tutkimuksessa liikkeelle sillä hypoteesillä (tieteellisen tutkimuksen oletusarvo/väittämä, jonka toteutumista tutkitaan), että miehet ovat epätasa-arvoisempia kuin naiset. Tähän yhdyn vain osittain, kuten myöhemmin luette. Yhdyn hänen kommenttiinsa siitä, että lähes poikkeuksetta vastaavissa tutkimuksissa on lähdetty siitä hypoteesista, että naiset ovat epätasa-arvoisempia kuin miehet. Omasta mielestäni ainoa oikea hypoteesi näissä tutkimuksissa kuitenkin on, että tasa-arvoa on tai ei ole.

Mutta asiaan. Laasanen kertoi kuinka naisilla on parisuhdemarkkinoilla selvä etu miehiin verrattuna. Miehet menevät vahvasti viettiensä mukaan ja kiinnittävät naisia vähemmän huomiota potentiaalisen kumppanin koulutustasoon ja tulotasoon. Laasasen mukaan huonosti tienaavat ja työttömät miehet ovat vaarassa syrjäytyä kokonaan kun flaksi ei niin sanotusti käy. Itse olen huomannut tulojen vaikutuksen ilman tutkimuksiakin. En ole työtön tai huonosti tienaava - ainakaan vielä. Opiskelen ammattikorkeassa ja tähtään oman alan keskimääräistä parempaan palkkaan viiden - kymmenen työvuoden sisään. Ja kyllä: Tiedän sen vaativan paljon töitä. Tuttavapiirissä olen kuitenkin nähnyt ja kuullut, miten pitkään huonommin tienaavilla miehillä, tai hohdottomassa ammatissa olevalla miehillä, on selvästi heikommat kantimet pidempään suhteeseen.

En koe itseäni mitenkään paremmaksi kuin he ovat. Itse asiassa olen raavaan työn kannattaja. Ehkäpä tekemisen meininki on tarttunut veljeltäni: Tehdään eikä meinata ja kun tehdään, niin tehdään kunnolla. Tässä vaiheessa moni sai varmaan käsityksen, että hän on huonosti tienaavassa ammatissa. Väärin. Hän on yrittäjä, joka pyörittää kahta omaa firmaa. Palatakseni aiheeseen: Olen havainnut korvat höröllä ja silmät auki, että etenkin kun kolmenkympin kriisi alkaa painaa päälle, naiset alkavat etsiä korkeammassa tuloluokassa eläviä miehiä. Osa parikymppisistä naisista on ääneen myöntänyt, ettei halua "mitääntekemätöntä renttua", vaan hyvin tienaavan ja komean miehen. Kumpi sitten loppupeleissä painaa vaakakupissa enemmän, on toinen asia. Kolmas asia, joka on omasta mielestäni tärkein eli luonne, on jätetty sattuman varaan. Selviäähän paljon jo seurustelun alkuvaiheessa, mutta vasta naimisiin mennessä ja useamman vuoden yhteiselon jälkeen pystytään vasta todella sanomaan, onko kyseessä se oma elämänkumppani. Faktaa kuitenkin on, että samantyyppiset ihmiset hakeutuvat kaltaiseensa seuraan. Jotenkin vain on luonnotonta, että koulutustaso ratkaisee. Ulkonäölliset seikat kieltämättä edesauttavat varsinkin alkumetreillä.

Mitä tulee kysymykseen "naisen euro on miehen 80 senttiä", on jo julkisesti näytetty tutkimustuloksia aina päivälehtiä myöten naisten olevan hyvin paljon matalapalkka-aloilla. Silti minunkaan on turha lähteä kiistämään faktaa, että monessa työpaikassa miehille maksetaan samasta työstä parempaa palkkaa. Tosin naisen tullessa raskaaksi, yrityksellä on tuplasti palkkakuluja hoidettavana sijaisen kanssa. Eräässä työpaikassani sijainenkin oli tullut raskaaksi. Sijaisen sijainen tosin ajatteli, ettei välttämättä ole moraalista enää pahentaa tilannetta.

Vielä tuohon Laasasen esiintymiseen Aamu-TV:ssä: Asia kyllä oli lähtökohtaisesti hyvä, mutta tutkijan on oltava paljon vakuuttavampi kuin mitä hän oli. Tuon perusteella esiintymistaito ei taida kuulua tutkijakoulutuksen opetussuunnitelmaan. Hän kyllä perusteli näkemyksiään, että hänen mielipiteitään tukevia tutkimustuloksia on paljon. Kuitenkaan hän ei maininnut ensimmäistäkään nimeltä tai kertonut minkään tutkimuksen julkaisijaa. Rehellisesti sanoen hän näytti olevan selvästi oman mielipiteensä kanssa asialla, eikä todellisen tutkimuksen kanssa. Jos väitöskirja on samaa luokkaa, ei heppu tule ikinä valmistumaan. Aika näyttää, josko itse väitöskirjassa on niitä konkreettisia tutkimustuloksia sanojen takeena.

Alkaa aikataulu painamaan päälle, joten tämä riittää tältä kertaa. Ensi viikon puolella tulee asiaa todennäköisesti suomalaisten todellisesta eettisyydestä kuluttajina. Sana ’todennäköisesti’ on tuolla koska eihän koskaan tiedä, tuleeko jokin sillä hetkellä kiinnostavampi aihe esille.